Litiumyhdisteitä

Litiumyhdisteet ovat litiumia sisältäviä kemiallisia yhdisteitä, joita esiintyy sekä epäorgaanisissa suoloissa että orgaanisissa litiumyhdisteissä. Niitä on sekä luonnossa että teollisuudessa, ja ne ovat tärkeitä monilla aloilla kuten akkuteollisuudessa, lasi- ja keramiikkateollisuudessa sekä lääketieteessä. Litiumin yhdisteet ovat yleisesti reaktiivisia, ja niiden kemialliset ominaisuudet riippuvat kokonaisuudesta ja rakennetyypistä.

Yleisimmät epäorgaaniset litiumyhdisteet ovat litiumkarbonaatti Li2CO3, litiumkloridi LiCl, litiumhydroksidi LiOH ja litiumfluori LiF. Litiumkarbonaattia käytetään runsaasti sekä litiumin raaka-aineena että lääkinnällisessä käytössä; litiumkloridia käytetään elektrolyyttinä ja kemiallisissa reaktioissa, ja litiumhydroksia käytetään emäisenä aineena sekä CO2-absorbentteina. LiFillä on sovelluksia lasi- ja keramiikkateollisuudessa sekä optisissa materiaaleissa.

Käyttökohteet kattavat akkuteollisuuden litiumionisovellukset, joissa litiumin liikkeet mahdollistavat tallennuskyvyn. Lasin ja keramiikan tuotannossa litiumyhdisteet parantavat sulamiskäyttäytymistä ja väriominaisuuksia. Lääketieteessä litiumkarbonaattia käytetään mielialahäiriöiden hoitoon pitkäaikaisesti, mikä on suurin erottuva sovellus yleisessä käytössä.

Esiintyminen ja tuotanto perustuvat spodumi-, petaloliitti- ja lepidoliittimineraaleihin sekä litium-pitoisiin brine-brinniesiin. Teollinen litium saadaan talteen näistä lähteistä sekä kemiallisilla erotusmenetelmillä ja puhdistuksilla. Turvallisuusnäkökohdat huomioivat, että litiumyhdisteet voivat olla reaktiivisia veden kanssa ja joista osa on haitallisia iholle ja silmille; käsittely ja varastointi tapahtuvat asianmukaisin suojavarustein.