Lisääntymiskyvyttömyyden

Lisääntymiskyvyttömyys, tunnettu myös nimellä sterilitetti tai hedelmättömyys, on tila, jossa henkilö tai pari ei kykene saavuttamaan raskautta luonnollisesti tietyn ajanjakson säännöllisen yhdyselämän jälkeen. Yleisesti hyväksytty kriteeri hedelmättömyyden diagnosoinnille on kyvyttömyys tulla raskaaksi vuoden yhdyselämän jälkeen. Tämä voi koskea sekä miehiä että naisia, ja syitä voi olla moninaisia.

Naisten lisääntymiskyvyttömyyden syitä voivat olla esimerkiksi ovulaatiohäiriöt, munanjohtimien tukkeutuminen tai vaurioituminen, kohdun poikkeavuudet tai endometriosis. Miehillä syitä voivat olla siittiöiden tuotannon ongelmat, siittiöiden liikkuvuuden tai laadun heikkeneminen tai siemennesteen kulkureittien tukokset. Hedelmättömyyteen voivat vaikuttaa myös ikä, elämäntavat, kuten tupakointi ja ylipaino, sekä tietyt sairaudet ja niiden hoito.

Lisääntymiskyvyttömyyden diagnosointi edellyttää usein lääketieteellisiä tutkimuksia, jotka voivat sisältää hormonitestejä, kuvantamistutkimuksia ja siemennesteanalyysiä. Hoitomuodot vaihtelevat syyn mukaan ja voivat sisältää lääkehoitoa, kirurgiaa tai avusteisia lisääntymismenetelmiä, kuten koeputkihedelmöitystä (IVF). Hedelmättömyys voi olla merkittävä emotionaalinen ja sosiaalinen haaste henkilöille ja pariskunnille, ja tukea on saatavilla sekä lääketieteellisesti että psykologisesti.