Lisääntymiskloonaukseen

Lisääntymiskloonaukseen on tavoite luoda geneettisesti identtinen kopio eli klooni olemassa olevasta eläimestä. Tämä prosessi eroaa terapeuttisesta kloonauksesta, jonka tarkoituksena on luoda kantasoluja tutkimus- tai hoitotarkoituksiin. Lisääntymiskloonauksessa koko organismi kehittyy alkioasteelta täysikasvuiseksi yksilöksi.

Teknisesti lisääntymiskloonaukseen perustuu usein somaattisen solun tumansiirtoon. Tässä menetelmässä olemassa olevan yksilön somaattisen solun (ei sukusolun) tuma, joka sisältää geneettisen materiaalin, poistetaan ja siirretään munasoluun, josta sen oma tuma on poistettu. Tämän jälkeen munasolua stimuloidaan jakautumaan, ja se kehittyy alkioksi. Alkio implantoidaan sitten sijaisemän kohtuun, jossa sen toivotaan kehittyvän terveeksi jälkeläiseksi.

Ensimmäinen onnistunut lisääntymiskloonaukseen tunnettu esimerkki oli lammas Dolly vuonna 1996. Sen jälkeen on kloonattu useita muita eläinlajeja, kuten sika, kissa, koira ja hevonen. Lisääntymiskloonaukseen on herättänyt merkittävää eettistä keskustelua ja moraalista pohdintaa, ja sen käyttöä säännellään monissa maissa tiukasti. Tieteellinen yhteisö on laajalti sitä mieltä, että ihmisten lisääntymiskloonaukseen ei tule toteuttaa sen teknisten vaikeuksien, alhaisen onnistumisprosentin ja potentiaalisten eettisten ongelmien vuoksi.