Lisääntymishoitoja

Lisääntymishoitoja ovat lääketieteelliset menetelmät, joilla pyritään auttamaan henkilöitä tai pareja, joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi. Nämä hoidot voivat vaihdella yksinkertaisista lääkkeellisistä toimenpiteistä aina monimutkaisempiin teknologioihin asti. Tavoitteena on yleensä joko helpottaa luonnollista hedelmöittymistä tai korvata jokin luonnollisen hedelmöitysprosessin vaihe.

Yleisimpiä lisääntymishoitoja ovat ovulaation induktio, joka voi sisältää lääkkeitä munarakkuloiden kypsymisen stimuloimiseksi, ja keinohedelmöitys eli inseminaatio. Keinollisen hedelmöityksen hoidoista tunnetuin on koeputkihedelmöitys (IVF), jossa munasolu hedelmöitetään laboratoriossa ja alkio siirretään kohtuun. Muita hoitomuotoja ovat muun muassa intracytoplasminen siittiöinjektio (ICSI), jossa yksittäinen siittiö ruiskutetaan suoraan munasoluun, sekä alkionsiirto ja munasolujen tai siittiöiden luovutus.

Lisääntymishoitojen käyttöaiheet voivat olla moninaiset, kuten naisen hedelmättömyys, miehen hedelmättömyys, selittämätön hedelmättömyys tai perinnöllisten sairauksien välttäminen. Hoitojen onnistumisaste vaihtelee useiden tekijöiden mukaan, kuten hoidettavan iän, hedelmättömyyden syyn ja käytetyn hoitomenetelmän perusteella. Hoitoihin liittyy myös eettisiä ja sosiaalisia näkökohtia, ja ne voivat olla henkisesti ja taloudellisesti kuormittavia.