Lisäkorotukset

Lisäkorotukset ovat rahasumman lisäyksiä, joita sovelletaan jo olemassa oleviin maksuisiin, kuten palkkoihin, eläkkeisiin tai sosiaalisiin etuuksiin. Ne eroavat usein peruskorotuksista siten, että ne voivat olla sekä kertaluonteisia että pysyviä, ja niiden tarkoituksena on sopeuttaa tuloja nykyiseen taloustilanteeseen. Lisäkorotukset voivat olla automaattisia—esimerkiksi inflaatioon sidottuja—tai ne voivat olla neuvottelun tuloksena syntyneitä.

Yleisiä konteksteja ovat palkkojen yhteydessä sovitut lisäkorotukset, jotka voivat johtua kustannusten noususta tai kilpailukyvyn ylläpitämisestä, sekä eläkkeissä ja muissa etuuksissa tapahtuvat korotukset, jotka voivat olla lakisääteisiä tai säädeltyjä indeksisidonnaisia korotuksia. Julkisen sektorin ja sosiaaliturvaverkoston piirissä lisäkorotukset voivat tulla osaksi budjetin päätöksiä tai lainsäädäntöä.

Käytäntö ja laskentaperiaatteet vaihtelevat. Jotkin lisäkorotukset määräytyvät indeksin, kuten kuluttajahintaindeksin, perusteella, toiset ovat kiinteä prosenttiosuus tai kiinteä summa. Voimaantulo sekä mahdollinen takaisinlaskenta voivat riippua sopimuksista, lainsäädännöstä tai päätöksen tekijän aikataulusta.

Lisäkorotusten tarkoituksena on tukea ostovoimaa ja varmistaa, että tulo- tai etuusjärjestelmät pysyvät tarkoituksenmukaisina talouden muutoksissa. Ne voivat vaikuttaa sekä yksilön taloudelliseen tilanteeseen että julkisen talouden menokehykseen.