Lisäainevalmistustekniikoiden

Lisäainevalmistustekniikat, yleisesti tunnettuja myös 3D-tulostuksena, ovat joukko valmistusprosesseja, joissa esineitä rakennetaan kerros kerrokselta digitaalisen mallin perusteella. Näihin tekniikoihin kuuluu useita erilaisia menetelmiä, jotka käyttävät erilaisia materiaaleja ja prosesseja.

Yksi yleisimmistä menetelmistä on sulan kerroksen muovaus (Fused Deposition Modeling, FDM), jossa muovifilamentti sulatetaan ja pursotetaan kerroksina haluttuun muotoon. Toinen merkittävä tekniikka on stereolitografia (Stereolithography, SLA), joka käyttää ultraviolettivaloa nestemäisen valoherkän hartsin kovettamiseen kerroksittain. Valosyntymetrialla (Digital Light Processing, DLP) on samankaltaisia periaatteita kuin SLA:lla, mutta se käyttää digitaalista projektoria koko kerroksen kovettamiseen kerralla, mikä voi nopeuttaa prosessia.

Suora metallin laser sintraus (Direct Metal Laser Sintering, DMLS) ja laserin sulatuskerrostus (Selective Laser Melting, SLM) ovat metallien 3D-tulostuksen menetelmiä, joissa metallijauhe sintrataan tai sulatetaan yhteen laserin avulla. Näitä tekniikoita käytetään erityisesti ilmailu- ja autoteollisuudessa monimutkaisten ja kestävien metalliosien valmistukseen.

Lisäainevalmistustekniikoiden etuja ovat kyky luoda monimutkaisia geometrioita, nopeampi prototyyppien valmistus, räätälöityjen tuotteiden valmistus ja materiaalihukan vähentäminen. Sovelluksia löytyy lääketieteestä, autoteollisuudesta, ilmailusta, kulutustavaroiden valmistuksesta ja taiteesta. Teknologian kehittyessä materiaali- ja tarkkuusvaihtoehdot laajenevat jatkuvasti.