Lisenssiperusteisuutta

Lisenssiperusteisuutta on käsite, joka viittaa siihen, että tietyt toiminnat sekä oikeudet voivat toteutua vain luvan tai muun viranomaisen myöntämän lisenssin perusteella. Periaate korostaa, että luvanvaraisiin toimenpiteisiin liittyvä toimivaltuus ja oikeus toteutuvat vain lain mukaisella perusteella. Lisenssiperusteisuus rakentuu siten, että luvan myöntämiselle on olemassa selvä, oikeudellinen perusta ja että lupa voidaan myöntää, rukata tai peruuttaa lainsäädännön asettamien ehtojen puitteissa. Tämä edellyttää ennakkokuulustelua, yksilöityä perustetta sekä päätöksen selvää ja lopullista oikeudellista pohjaa.

Soveltamisalaan kuuluvat usein toimeluvat, jotka vaikuttavat turvallisuuteen, terveeseen elinympäristöön, julkisiin palveluihin tai taloudelliseen kilpailuun. Esimerkkejä ovat toimiluvat ja lupamenettelyt esimerkiksi elintarvike-, liikenne-, ympäristö-, rakennus-, terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä erilaisten kulttuuri- ja viestintäalojen toiminta, kuten radiolähetykset tai lääketieteelliset palvelut. Luvanvaraisuus voi koskea sekä yksittäisiä toimintoja että toiminnan harjoittamisen laajempia ehtoja.

Päätöksentekoprosessi ja myöhemmät oikeudelliset seuraamukset ovat keskeisiä lisenssiperusteisuuden ilmentymiä. Päätöksen tulee perustua lakiin, olla suhteellinen ja perusteltu sekä mahdollistaa muutoksenhakumenettely. Lisenssiperusteisuutta voidaan valittaa, valtuuksia voidaan tarkistaa ja lupa voidaan jopa peruuttaa, jos toiminta ei enää täytä asetettuja edellytyksiä. Käytäntöwn tarkoituksena on turvata oikeudenmukaisuus, yhdenmukaisuus ja yleinen etu sekä estää toiminnan harjoittaminen ilman oikeaa lupaa.