Lisäbittejä

Lisäbittejä ovat ylimääräisiä bittejä, joita lisätään tietovirtaan, tiedostoon tai pakettiin muun muassa synkronointia, vientiin liittyvää hallintaa tai virheenkorjausta varten. Niiden tarkoituksena on varmistaa oikea muoto, aikataulu tai luotettavuus virrassa, vaikka alkuperäinen data itsessään ei täyttäisikään vaadittua rakennetta.

Yleisimpiä lisäbittejä ovat padding-bittejä, pariteettibittejä ja virheentunnistukseen käytettäviä koestusintegrointeja kuten CRC- tai Hamming-koodin bitit. Paddingin tehtävä on täyttää näkymä tietovisalle tai siirtorajalle siten, että data voidaan käsitellä oikeilla voimakkuuksilla tai siirtopohjaisessa laatikossa. Pariteetti- tai virheentunnistusbitit auttavat havaitsemaan virheitä siirrossa tai tallennuksessa, ja ne voivat olla osa paketin otsikkoa tai loppua.

Käyttökohteita ovat telekommunikaatio ja tietoverkot, tallennusmedia sekä erilaiset tiedostomuodot ja protokollat. Esimerkiksi paketeissa tai kehyksissä lisäbittejä tarvitaan, jotta kokonaispituus vastaa määriteltyä kokoa tai jotta synkronointi säilyy vastaanottopäässä. Tietovarastoissa lisäbitit voivat varmistaa, että tallennuslohkon koko täyttää kiinteän rakenteen.

Haittapuolina lisäbitit lisäävät ylikuormitusta ja aiheuttavat puskurointia sekä kaistan- tai tilankäytön kustannuksia. Hyöty on kuitenkin se, että ne mahdollistavat oikean datan käsittelyn, virheiden havaitsemisen ja luotettavan synkronoinnin. Käytännössä lisäbitit jätetään usein huomioimatta ylemmissä kerroksissa, kun data on jo vastaanotettu tai dekoodattu oikein. Lisäbittejä käytetään luontevasti osana laitteistojen ja ohjelmistojen suunnittelua sekä tiedostojen ja protokollien määritelmiä.