Linuxpohjaiset

Linuxpohjaiset viittaavat käyttöjärjestelmiin ja ympäristöihin, jotka rakentuvat Linux-ytimen päälle. Linux-ydin vastaa laitteiston hallinnasta sekä prosessien ja muistinhallinnan perustoiminnoista, kun taas käyttäjätilan ohjelmistot ja kirjasto- sekä työkalupaketit muodostavat itsenäisen, toimivan järjestelmän. Yleensä Linux-pohjaiset järjestelmät koostuvat ytimestä, GNU- tai muusta vapaan ohjelmiston käyttäjätilasta sekä lisäohjelmistoista ja ne jaetaan jakeluihin (distros).

Jakelut eroavat muun muassa pakettienhallinnassaan, julkaisumallissaan ja käyttöönotto- sekä hallintastrategioissaan. Tunnetuimpia paketinhallintajärjestelmiä ovat Debian-pohjaisten apt/dpkg, Red Hat-pohjaiset rpm/dnf, Arch-pohjainen pacman sekä openSUSE:n zypper. Julkaisumallit voivat olla vakaaseen käyttöön suunnattuja (esimerkiksi Debianin stable) tai rolling release -tyyppisiä päivityksiä tarjoavia. Suurin osa nykyisistä jakeluista käyttää systemd-tyyppisiä init-toteutuksia, mutta vaihtoehtoja on.

Esimerkkejä Linux-pohjaisista jakeluista ovat Debian, Ubuntu, Fedora, Red Hat Enterprise Linux, openSUSE ja Arch Linux. Android-käyttöjärjestelmä rakentuu Linux-ytimen päälle, mutta sen käyttäjätilan ohjelmistot poikkeavat perinteisistä desktop- ja server-ympäristöistä.

Käyttötarkoitukset vaihtelevat palvelimista ja työasemista sulautettuihin järjestelmiin sekä pilvi- ja kontti-infrastruktuureihin. Linux-pohjaiset järjestelmät ovat avoimia ja muokattavissa, mikä selittää niiden laajaa käyttöä sekä kaupallisissa että yhteisöllisissä ympäristöissä. Avoimuus ja yhteisöpohjainen kehitys tukevat edelleen nopeaa virheenkorjausta, turvallisuuspäivityksiä sekä laajaa laite- ja sovellusvalikoimaa. Haasteina voivat olla käyttökokemuksen oppimiskynnyksen vaihtelu sekä jakelukohtainen fragmentoituminen.