Linuxjakelupaketit

Linuxjakelupaketit ovat ohjelmiston asennettavia paketteja, joita käytetään Linux-käyttöjärjestelmien jakeluissa. Ne sisältävät joko sovelluksen binäärit tai lähdekoodin sekä paketin metatiedot, kuten versionumeron, riippuvuudet, asennusohjeet ja allekirjoitukset. Erilaiset Linux-jakelut käyttävät erilaisia pakettiformaatteja ja pakkauksen hallintajärjestelmiä, mikä vaikuttaa asennus-, päivitys- ja riippuvuussuhteiden hallintaan.

Yleisimmät pakettiformaatit ovat DEB ja RPM. DEB-paketit käytetään Debian-pohjaisissa jakeluissa, kuten Debianissa ja Ubuntussa, kun taas RPM-paketit ovat yleisiä Red Hat -perheessä (Fedora, RHEL, CentOS) ja monissa muissa jakeluissa kuten openSUSE. Muita käytettyjä muotoja ovat Arch Linuxin pacman-pakettit (.pkg.tar.zst) sekä Slackwaren pakettiformaatit (.tgz tai .txz). Lisäksi on kolmannen osapuolen ratkaisuja kuten Flatpak, Snap ja AppImage, jotka pyrkivät tarjoamaan sovelluksia useammalle jakelulle.

Jakeluilla on pakettirepositorioita, jotka sisältävät valmiiksi rakennettuja paketteja ja niiden metatietoja. Paketteja hallitsevat paketinhallintajärjestelmät, kuten dpkg/apt Debian-pohjaisissa jakeluissa, rpm/yum/dnf Red Hat -perheessä, pacman Archissa ja zypper openSUSE:ssä. Paketit voivat olla digitaalisesti allekirjoitettuja, ja niiden riippuvuudet sekä päivitykset hallitaan automaattisesti tai manuaalisesti.

Paketin elinkaari alkaa suunnittelusta, siirtyy rakentamiseen, testaukseen ja julkaisuihin sekä ylläpitoon, jossa korjaukset ja turvallisuuspäivitykset julkaistaan. Jakelun ylläpitäjät vastaavat pakettien rakentamisesta, riippuvuuksien määrittelystä ja yhteensopivuuden varmistamisesta muiden ohjelmistojen kanssa. End-user-tehtävänä on käyttää järjestelmän pakettienhallintaa ylläpitääkseen järjestelmän ajan tasalla.