Likaisuushäviöt

Likaisuushäviöt ovat häviöitä, joita syntyy, kun prosessiin osallistuvien pintojen pinnalle kertyy likaa, kerroksia tai biofilmejä, tai kun pintojen likaisuus tai viskoosi kerros lisää kitkaa ja heikentää siirtoprosessien tehokkuutta. Termiä käytetään erityisesti energiantuotannon, teollisen lämmönsiirron ja prosessointien yhteydessä kuvaamaan epäpuhtauksien aiheuttamia energiatehokkuuden ja suorituskyvyn heikkenemisiä.

Syytekijöitä aineistosta riippuen voivat olla esimerkiksi kerrostumat, kiinnittyvä lika, biofouling, korroosion tuotteet sekä materialin ja virtausoloreiden aiheuttama kitka. Kerrostumat voivat muodostua veteen liuennutta mineraalikomponentista, orgaanisista aineista tai epäpuhtauksista, ja ne voivat kerääntyä lämmönsiirtopintoihin, putkistoon tai laitteiden sisäpinnoille.

Vaikutukset ilmenevät pääasiassa lisääntyneinä painehäviöinä, heikentyneenä lämmönsiirtona, kasvanutta energiankulutusta sekä mahdollisesti lyhentyneenä putkistojen ja laitteiden käyttöikänä. Lisäksi mittaustulokset voivat heikentyä tai vääristyä, mikä vaikeuttaa prosessin kontrollia ja optimointia.

Mittaus ja hallinta perustuvat painehäviöiden ja lämmönsiirtokertoimen muutosten seuraamiseen sekä säännölliseen puhdistukseen. Käytössä ovat tyypillisesti puhdistusmenetelmät kuten backflushing, kemialliset pesut sekä avoidivnoitujen pintojen tai suodattimien käyttö. Ennaltaehkäisyyn kuuluu vedenkäsittelyn optimointi, anti-fouling-pinnoitteet, prosessinopeuksien ja lämpötilojen huolellinen säätö sekä säännöllinen kunnossapito.

Esimerkkejä sovelluksista ovat lämpövaihtimet, jäähdytys- ja lämmitysjärjestelmät sekä teollisuudesta riippuvaiset putkisto- ja prosessipiirien osat. See also: fouling, deposit, scaling.