Liimausmenetelmillä

Liimausmenetelmillä tarkoitetaan materiaalien toisiinsa kiinnittämistä liiman avulla niin, että liiman ja pintojen väliin muodostuu pysyvä sidoseos. Tämä menetelmä täydentää tai korvaa mekaaniset kiinnitykset, kuten ruuvit tai niitit, ja mahdollistaa kevyemmät sekä yksittäisten rakenteiden eheydelle hyödylliset liitokset. Liimausmenetelmät kattavat sekä elastiset että jäykät liimat ja ne soveltuvat eri materiaaleille, kuten metallille, muoville, komposiiteille ja keraamille.

Liimat voidaan jakaa reaktiivisiin ja ei-reaktiivisiin. Reaktiiviset liimat (esimerkiksi epoksit, uretaaniliimat ja syanokrylaattileimat) polymeroituvat tai kovettuvat kemiallisesti, usein lisä- tai valoaltistuksen kautta. Ei-reaktiiviset liimat (kuten silikonit, UV-kovettuvat liimat ja hot-melt -liimat) Polymeroituvat pääosin fyysisesti tai lämpötilan vaikutuksesta ilman merkittävää kemiallista reaktiota. Liimamateriaalien valintaan vaikuttavat sekä käytettävät materiaalit että kohdekuorma sekä ympäristöolosuhteet.

Prosessi koostuu esivalmisteluista, liiman valinnasta, liimaseoksen levityksestä sekä kovettumisesta. Pintojen esikäsittely – kuten puhdistus, karhennus ja kosteuden poistaminen – parantaa adhesiivista tarttumista. Liimausvaiheessa määritellään liimausväli, paine ja mahdollinen lämpökäsittely tai UV-kovetus. Lopullinen lujuus syntyy sovitusti kovettumisaikana.

Käyttökohteita ovat esimerkiksi ilmailu, autoteollisuus, rakennus- ja elektroniikkateollisuus sekä kuluttajatuotteet. Edut liittyvät keveyteen, mahdollisuuteen yhdistää erilaisia materiaaleja sekä tasaisen jännityksen jakautumisen etuihin; rajoituksina ovat ilmenevät ympäristökyvyn, kosteuden ja lämpötilavaihtelujen vaikutukset sekä pitkän aikavälin kestävyys ja huolto. Liimausmenetelmien suunnittelussa kiinnitetään huomioita materiaalien yhteensopivuuteen, liimapaksuuteen ja liimauskoon sekä toleransseille.