Liimauskykyyn

Liimauskykyyn viittaa materiaalin kykyyn tarttua toiseen pintaan ja pysyä kiinnittyneenä. Ominaisuus on keskeinen kaikissa liimausprosesseissa ja päällystystöissä, koska se määrittää sidoksen kestävyyden sekä sietokyvyn kuormitukselle ja ympäristötekijöille. Liimauskykyyn muodostuu sekä liima-aineen että alustan ominaisuuksista että käyttöolosuhteista.

Keskeisiä vaikuttavia tekijöitä ovat pintojen pintaenergia, puhtaus, karheus ja mikrorakenne sekä liiman kemiallinen kyky muodostaa sidoksia alustaansa. Lisäksi mekaaninen kiinnittyminen johtuu alustan pinnan muotoilusta ja mahdollistaa mekaanisen lukkiutumisen. Liiman viskositeetti, elastisuus sekä kovettumisprosessi vaikuttavat, samoin ympäristötekijät kuten lämpötila, kosteus ja kuormitusaika.

Adheesiolla tarkoitetaan kiinnittymistä rajapinnassa liima-aineen ja alustan välillä, mukaan lukien kemialliset ja fysikaaliset sidokset. Mekaaninen kiinnittyminen puolestaan riippuu pinnan mikrorakenteesta ja siitä, kuinka hyvin side puristaa osat yhteen. Liiman oma lujuus sekä sen kovettuminen ovat myös olennaisia tekijöitä.

Arviointi tapahtuu standardoituja testejä käyttäen, kuten lap-shear-testi, 90 asteen repäisytesti ja pull-off -testi, joiden avulla voidaan määrittää tarttuvuuden ja kestävyyden rajapinnassa sekä kuormituksen että ajan suhteen.

Sovellukset kattavat rakentamisen, pakkaukset, elektroniikan, auto- ja ilmailuteollisuuden sekä lääketieteelliset liimaukset. Parantamiseksi voidaan suorittaa alustojen esikäsittelyä (puhdistus, rasvanpoisto), valita oikea liima-aine sekä optimoida kovettumis- ja kuivumisajat. Tyypillisiä epäonnistumisen muotoja ovat adheesiovirhe (rajapinnan murtuma) ja koheesiovirhe (liiman sisäinen murtuma).