Liimattuliitos

Liimattuliitos on kiinteistöoikeudessa käytettävä käsite, joka viittaa kiinteistön osan, kuten rakennuksen tai sen osan, irrotettavuuteen tai liimattavuuteen maasta tai toisesta rakennuksesta. Käsite on erityisen tärkeä kiinteistönjaossa ja osittain irrotettavien rakenteiden oikeudellisessa käsittelyssä.

Liimattuliitos syntyy, kun rakennus tai sen osa on kiinteästi liitetty maahan tai toiseen rakennukseen siten, että se on käytännössä irrotettavissa vain merkittävien muutosten tai tuhoamisen kautta. Esimerkiksi betoniterassi tai seinä, joka on kiinnitetty maahan tai toiseen rakennukseen, voi muodostaa liimattuliitoksen. Tällöin rakennusosa on oikeudellisesti osana kiinteistöä, vaikka se olisikin teknisesti irrotettavissa.

Liimattuliitos eroaa esimerkiksi irrotettavasta rakennusosasta, kuten mökkiliitosta, jossa rakennus on liitetty kiinteistöön vain väliaikaisesti tai helposti irrotettavalla tavalla. Liimattuliitos puolestaan edellyttää kiinteää ja pysyvää yhteyttä, joka on vaikeasti irrotettavissa ilman rakennusosan tuhoamista.

Käsite on merkittävä esimerkiksi kiinteistönjaossa, kun kiinteistö jaetaan osiin, joista osa voi sisältää liimattuna olevaa rakennusosaa. Liimattuliitos voi myös vaikuttaa kiinteistön arvoon ja käyttöön, sillä irrotettavuus tai irrotettavuuden puute vaikuttavat rakennuksen käytön mahdollisuuksiin.

Liimattuliitos on säädetty Suomessa kiinteistöoikeuden perusteissa, ja sen määrittely perustuu käytännön arviointiin rakennusosan ja maaperän tai toisen rakennuksen väliseen yhteyteen. Käsitteen soveltaminen edellyttää usein asiantuntijoiden, kuten arkkitehtien tai oikeustieteilijöiden, arviointia.