Liimattavuutta

Liimattavuus kuvaa materiaalin kykyä tarttua toiseen pintaan tietyissä olosuhteissa ja muodostaa pysyvä tai väliaikainen liimaus. Se riippuu sekä liiman ominaisuuksista että alustan sekä ympäristön tekijöistä. Liimattavuudesta puhuttaessa erotetaan usein tartuntakyky sekä liiman kesto ja lujuus, jotka määrittävät, kuinka kauan liima pysyy ehjänä ja kuinka suurta kuormitusta se kestää.

Taustatekijöitä ovat muun muassa pinnan materiaali, puhtaus ja karheus, pinnan energiataso sekä liiman koostumus, kovitusmenetelmä ja käyttöönoton olosuhteet kuten lämpötila ja kosteus. Lisäksi kontaktiaika ja paine vaikuttavat tulokseen. Sama liima voi toimia hyvin yhdellä alustalla mutta heikosti toisella, riippuen liimapintojen kemiallisesta ja mekaanisesta yhteensopivuudesta.

Mittauksissa käytetään yleisesti irrotustestiä, eli peel-testiä, sekä leikkaus- tai vetotestin kaltaisia kokeita. Tulokset ilmoitetaan tartuntavoimana tai liimauslujuutena ja ne voivat vaihdella lämpötilan, kosteuden sekä kuormituksen mukaan.

Sovellukset ja esimerkit: pakkausteollisuus, rakennusmateriaalit, puu- ja metalliteollisuus, tekstiilit sekä elektroniikka. Oikeanlaisella liimalla on vaikutusta kestävyyteen, valmistusprosessin läpimenoon ja turvallisuuteen.

Parantaminen ja hallinta: pinnan esikäsittely kuten puhdistus, karhennus, plasma- tai koronaesikäsittely, sopivan liiman valinta, primereiden käyttö sekä oikea kovetusaika ja -lämpötila. Ympäristötekijöiden hallinta, kuten kosteus ja lämpötilan vaihtelut, parantaa liimattavuutta ja varmistaa tuotteen käyttötarkoituksen.