Lihasvasteet

Lihasvasteet ovat lihasten vasteita hermoston ärsykkeille, ja ne ilmenevät sekä refleksien että tahdonalaisen liikkeen säätelyn kautta. Ne muodostavat tärkeän osan motorisesta toiminnasta: ne auttavat ylläpitämään asentoa, säätelemään liikkeitä ja suojelemaan lihaksia sekä nivelaiheuttamilta vaurioilta.

Tyyppejä on useita. Selkäydinrefleksit ovat nopeita, automaattisia vasteita, joiden syntyyn ei tarvita aivokäskyä. Venytysrefleksi aktivoituu, kun lihas venytetään; lihasspindelit välittävät signaalin selkäytimeen, josta vastaus on lihaksen supistuminen. Golgin jännevaste on toinen refleksityyppi, jossa jännitteen kasvaessa lihas rentoutuu suojaten sitä liialliselta jännitykseltä. Monosynaptiset refleksit ovat erittäin nopeita ja niihin liittyy vain yksi synapsi; polysynaptiset refleksit voivat sisältää useita synapseja ja niihin voi osallistua aivokuori tai aivorunko. Tahdonalaiset lihasvasteet puolestaan ovat aivojen ja sensorisen–motorisen järjestelmän yhteistoiminnan tuloksia, joissa liikkeet suunnitellaan ja muutetaan jatkuvasti ympäristön ja tavoitteiden mukaan.

Mekanismi ja mittaaminen: lihasvasteet syntyvät lihasspindelien ja Golgin jännerakenteiden kautta tulevista sensorisista signaaleista. Niitä voidaan tutkia elektromyografialla (EMG); esimerkkeinä ovat H-vaste venytysrefleksin herkkyyden arviointi ja M-vaste, joka liittyy lihaksen tahdonalaiseen voiman tuottamiseen.

Kliininen merkitys: muuttuneet lihasvasteet voivat viitata hermoston tai lihassyiden sairauksiin, neurodegeneraatioihin tai aivorungon ja aivokuoren toiminnan muutoksiin. Harjoittelu ja rehabilitaatio voivat muuttaa vasteiden voimakkuutta ja ajoitusta.