Lihasrelaksia

Lihasrelaksia on prosessi, jossa luustolihas palautuu lepotilaan supistuksen jälkeen tai kun lihaksen aktiivisuus vähenee. Se on oleellinen osa liikkeen hallintaa, koordinaatiota ja kehon asennon ylläpitoa.

Fysiologinen mekanismi: supistuminen käynnistyy, kun sarkoplasmisesta retikulumista vapautuu Ca2+. Kalciumionit mahdollistavat aktiinin ja myosiinin välisten risteytysten muodostumisen, mikä saa aikaan supistuksen. Rentoutuminen tapahtuu, kun Ca2+ palautuu takaisin sarkoplasmiin SERCA-pumpuilla ja muilla kalciumin takaisinottoon osallistuvilla mekanismeilla. ATP on välttämäinen sekä risteytysten irrottamisessa että tämän prosessin mahdollistamisessa; tropomyoosiini peittää actiinin sitoutumispaikat, jolloin uusia supistuksia ei synny ja lihas rentoutuu.

Hermoston rooli: Tahdonalaisen lihasaktiviteetin keskus on motorinen neuroni, joka NMJ:llä vapauttaa asetyylikoliinia ja saa aikaan supistuksen. Kun signaali loppuu, Ca2+ poistuu ja rentoutuminen seuraa. Lihasjännityksen säätelyyn osallistuvat sekä tahdonalaiset että tahdosta riippumattomat järjestelmät, mukaan lukien selkäytimen refleksit ja aivorungon säätely.

Kliininen merkitys: Lihasrelaksaatio on keskeinen osa anestesiaa, jossa käytetään neuromuskulaarisia estäjiä potilaan lihasten rentouttamiseksi kirurgian aikana. Lihasjäykkyyteen ja spastisuuteen liittyvissä tiloissa hoitoihin kuuluu fysioterapia sekä lääkkeitä, kuten baclofen ja tizanidiini, jotka auttavat vähentämään ylimääräistä lihasaktiivisuutta. Kokonaisuudessaan lihasrelaksaatio kuvaa lihasten kykyä siirtyä aktiivisesta supistuksesta takaisin palautumistilaan koordinoidulla tavalla.