Lihasliikkeessä

Lihasliikkeessä viitataan skelettoisten lihasten kykyyn tuottaa nivelten liike ja niihin liittyvä voima. Liike syntyy, kun lihassolujen supistumiskykyä säätevä hermosto antaa impulssin, ja keskushermoston sekä proprioceptiivisen palautteen avulla tapahtumaa koordinoidaan. Liike vaatii useiden lihasryhmien yhteistyötä: agonisteja, antagonisteja sekä synergistejä, sekä nivelen rakenteiden mahdollistamaa liikettä.

Supistumisen mekanismi perustuu cross-bridge -prosessiin. Motoneuronin vapauttama asetyylikoliini synapsissa aiheuttaa lihassolun kalvon depolarisaation. Impulssi etenee T-putkistoa pitkin ja vapauttaa Ca2+-ioneja sarkoplasmisesta retikulumista. Ca2+ sitoutuu troponiin D, troponiini siirtää tropomyosiinia ja paljastaa aktiinia sitovia kohtia. ATP:n hydrolyysi lataa myosiinin rungon ja mahdollistaa seuraavan kiinnittymisen aktiinin kiinnityskohtiin; tämän sykliin myötä saromeri lyhenee ja lihas supistuu. Ca2+-tason laskiessa palautuu lihas rentoutumiseen.

Lihassupistumisia voidaan luokitella concentriiniseksi (lihase lyhenee), eksentriseksi (lihase venyy vastuksesta huolimatta) sekä isometristiseksi (pituus ei muutu). Liikkeen suunnittelu ja säätö perustuvat aivokuoren tahdonalaisiin käskyihin, pikkuaivon ja basaaliganglioiden toimintaan sekä proprioseptoriseen palautteeseen lihasrakoista ja Golgi-jänne-elimistä. Tämä palaute parantaa tarkkuutta, säätää voimaa ja ehkäisee ylikuormitusta.

Lihasliikkeen fysiologia on keskeinen osa liikunta- ja kuntoutustieteitä sekä neurofysiologiaa. Harjoittelu, ikä ja sairaudet vaikuttavat lihasvoimaan ja koordinaatioon, minkä vuoksi ymmärrys lihasliikkeestä tukee sekä ehkäisyä että palautumista.