Leksikaalisuus

Leksikaalisuus on kielitieteellinen käsite, joka kuvaa sitä, kuinka suuri osa kielen merkityksestä välitetään sanaston kautta. Se liittyy sekä sanaston laajuuteen ja rikastuneisuuteen että siihen, miten sanojen ja niiden muodostamien ilmauksien semanttinen sisältö tuottaa viestin verrattuna kieliopillisiin rakenteisiin, kuten taivutukseen ja sanajärjestykseen.

Kielten leksikaalisuus voi vaihdella suuresti. Analyyttisissä kielissä merkitys rakentuu usein sanan itsensä merkitykselle ja sanojen järjestykselle, kun taas morphologisesti rikkaammissa kielissä paljon informaatiosta välitetään affiksien ja sananmuodostuksen kautta. Leksikaalisuus vaikuttaa myös tekstianalyysiin: sanaston koko, sen monipuolisuus sekä uusien ilmauksien omaksuminen muokkaavat, miten viestit muodostuvat ja ymmärretään.

Leksikaalisuutta tarkastellaan sekä teoreettisessa lingvistiikassa että käytännön sovelluksissa. Se on keskeinen näkökulma kielen kehityksen ja oppimisen tutkimuksessa: uusia käsitteitä tullaan yhä useammin sanaston osiksi. Leksikaalisuutta voidaan huomioida myös sanakirjojen suunnittelussa sekä luonnollisen kielen prosessoinnissa (NLP), joissa sanaston laajuus ja sen semanttinen rakenne vaikuttavat järjestelmien suorituskykyyn.

Leksikaalisuutta käytetään myös kuvaamaan kielen yleistä kirjoa: se liittyy siihen, kuinka paljon kielellä on erillisiä, semanttisesti kantavia yksiköitä verrattuna rakenteellisiin kielioppisääntöihin ja morfeemisiin rakenteisiin.