Legitiivisyyteen

Legitiivisyyden käsite kuvaa toimivallan hyväksyntää ja oikeutusta. Se tarkoittaa, että ihmiset kokevat vallan oikeutetuksi ja perustelluksi sekä että lait ja instituutiot ovat oikeudenmukaisia. Legitiivisyyteen liittyy usein kysymys siitä, miten hallinto saa suostumuksen ja kansalaisluottamuksen, ei ainoastaan teknistä voimankäyttöä.

Teoreettisesti legitiivisyyttä on tarkasteltu monin tavoin. Max Weberin mukaan legitiivisyys syntyy uskomuksesta, että valta on oikeutettua. Hän erotti perinteisen, karismaattisen ja laillisesti-rationaalisen legitiivisyyden. Nykykeskusteluissa korostuvat lisäksi normatiivinen legitiivisyys sekä empiirinen legitiivisyys: mitä ihmiset uskovat ja miten heidän käytännön kokemuksensa sen tukevat tai epäilevät.

Legitiivisyyden lähteisiin vaikuttavat muun muassa kansalaisten suostumus, oikeusvaltioperiaatteet, vastuullisuus ja läpinäkyvyys, sekä hallinnon kyky tuottaa tuloksia ja vastata odotuksiin. Edustus, osallistuminen ja kulttuuriset normit voivat vahvistaa legitiivisyyttä, samoin lait, joita koetaan oikeudenmukaisiksi.

Sovelluksissa legitiivisyys on keskeinen käsite sekä kansallisessa hallinnossa että kansainvälisissä suhteissa. Kansallisella tasolla legitiivisyys ilmenee vaaleissa, lainsäädännössä ja oikeusvaltion periaatteiden toteutumisessa. Kansainvälisesti legitiivisyys liittyy valtioiden tunnustamiseen, kansainväliseen oikeuteen ja kansainväliseen järjestykseen.

Kritiikki ja mittaaminen ovat haastavia: legitiivisyys on kulttuurisesti sidottu ja muuttuu ajassa. Mittauksessa käytetään mielipidekyselyjä, luottamuksen mittausta sekä arvioita instituutioiden oikeudenmukaisuudesta ja toimivuudesta.