Lauseenpituuden

Lauseenpituuden käsite kuvaa lauseen pituutta kielitieteellisessä ja kirjoitusopillisessa kontekstissa. Se viittaa sekä sanamäärään että syntaktiseen rakenteeseen ja siten siihen, kuinka tiivis tai avara lause on. Yleisesti lauseen pituus mitataan sanamääränä, mutta sitä voidaan tarkastella myös tavujen tai merkkien määränä, erityisesti tekstianalyysissä ja ohjelmallisessa käsittelyssä.

Kirjoitus- ja tekstianalyysissä lauseen pituus vaikuttaa luettavuuteen ja rytmiin. Keskiarvoinen lausepituus (keskimääräinen sanamäärä per lause) kuvaa, kuinka monta sanaa lauseet keskimäärin sisältävät. Syntaktiset tekijät, kuten sivulauseiden määrä ja sisäkkäiset rakenteet, voivat tehdä lauseesta tuntuvasti pidemmän, vaikka sanamäärä ei olisi suuri.

Lyhyet lauseet selkeyttävät viestin ja nopeuttavat lukemista, kun taas pidemmät lauseet mahdollistavat tarkennukset ja vivahteet. Taitava rytmi syntyy vaihtelevasta lausepituudesta sekä tarkoituksenmukaisesta pilkku- ja pistekäytöstä. Liiallinen sisäkkäisyys tulisi välttää, jotta luettavuus ei kärsi.

Suomen kielessä lauseen pituuteen vaikuttavat erityisesti sanaston ja morfologian monimutkaisuus. Pitkät sanat ja yhdyssanat voivat visuaalisesti pidentää lausetta, vaikka sanojen määrä olisi pieni. Tässä valossa lauseenpituuden hallinta kannattaa yhdistää viestin selkeyteen ja rakenteeseen.

Lauseenpituuden analyysia hyödynnetään opetuksessa sekä tekstien kehittämisessä että luonnollisen kielen käsittelyssä. Yleinen ohje on vaihdella lausepituutta ja rakentaa selkeitä päätös- ja sivulauseita sekä käyttää välimerkkejä tarkoituksenmukaisesti, jotta viesti säilyy ymmärrettävänä.