Laskentaperustat

Laskentaperustat ovat perusteet ja menettelyt, joiden mukaan yritys laskee ja raportoi kustannuksia, tuloja ja hintoja. Ne määrittelevät laskennan laajuuden, mittausperiaatteet sekä kustannusten kohdentamisen ja jaksotuksen säännöt. Laskentaperusta voi koskea sekä sisäistä hallintalaskentaa että ulkoista tilinpäätöskäytäntöä.

Keskeiset osa-alueet ovat mittausperusta (esim. historiallinen kustannus, käypä arvo, uudelleenkäyttökustannus), kustannusten koostuminen ja kohdentaminen (mitkä kustannukset sisältyvät, ja miten yleiskustannukset kohdennetaan), sekä aikajakso (tilikausi, projekti). Lisäksi määritellään valuutta, pyöristäminen sekä mahdolliset standardoitujen tai sovellettujen laskentaperusteiden käyttötavat sekä mahdolliset poikkeukset.

Laskentaperustat vaikuttavat sekä hinnan määritykseen että kustannuslaskentaan, budjetointiin ja taloudelliseen raportointiin. Ne vaikuttavat tuloksiin, vertailukelpoisuuteen ja päätöksentekoon, ja niiden tulisi olla johdonmukaisia, läpinäkyviä ja tarkastettavissa. Valinta riippuu käyttötarkoituksesta sekä sovellettavista standardeista ja yrityksen politiikasta.

Esimerkkejä laskentaperustista ovat historiallinen kustannuslaskenta, standardikustannuslaskenta, muuttuvakustannuslaskenta sekä toimintoperusteinen kustannuslaskenta (ABC). Jokainen perusta tuottaa erilaisia analyyseja ja soveltuu eri päätöksentekotilanteisiin.

Katso myös:

- kustannuslaskenta

- tuotantolaskenta

- hinnanlaskenta

- toimintoperusteinen kustannuslaskenta

- laskentapolitiikka