Lasersäteilylle

Lasersäteilyllä tarkoitetaan laser-laitteiden synnyttämää sähkömagneettista säteilyä, jonka tunnusomaisia piirteitä ovat koherenssi, suuntautuneisuus ja usein tarkasti määritelty aallonpituus. Laser-säteily on yleensä sekä monokromaattista että erittäin collimoitua, mikä tekee siitä voimakkaasti fokusoitavissa ja pienillä alueilla suuritehoista. Säteilyä esiintyy laajasti näkyvässä, infrapuna- ja ultravioletti-alueilla riippuen käytetystä laserlähteestä.

Lasersäteily voi olla jatkuva tai pulsoitu. Jatkuvan lasersäteilyn energiaa luonnehditaan tehona (watteina), kun taas pulssilaserit voivat tuottaa erittäin lyhyitä, erittäin voimakkaita säteilypulsseja. Pulssien aikaskaala ja keskihae voivat johtaa äärimmäisiin hetkittäisiin tehoihin, vaikka keskimääräinen energia olisi pieni.

Vaikutukset aineisiin ja elämään riippuvat aallonpituudesta, tehon käyttötavasta ja altistumisajasta. Lasersäteily voi aiheuttaa fototermisiä, fotokemiallisia tai fotomekaanisia muutoksia; ihon tai silmän kudokset ovat erityisen alttiita, ja verkkokalvo voi vaurioitua jopa pienelläkin altistuksella näkökyvyn alueella. Koska lasersäteily on ei-ionisoivaa, se ei irrota atomeja, mutta sillä voi olla pysyviä biologisia vaikutuksia.

Turvallisuus ja sääntely ovat keskeisiä. Kansainväliset ja kansalliset standardit, kuten IEC/EN 60825-1, sekä astetta suorittavat säännöt ja CE-merkintä ohjaavat laserien turvallista käyttöä. Suomessa valvontaa hoitaa vastaava viranomainen, ja käytännön turvallisuuteen vaikuttavat suojanlaitteet, merkit, koulutus sekä laser Safety Officerin (LSO) ohjaus. Oikein käytettynä lasersäteilyllä on lukuisia hyödyllisiä sovelluksia lääketieteessä, teollisuudessa, tutkimuksessa ja viestinnässä, mutta siihen liittyy merkittäviä terveysriskit, jotka edellyttävät asianmukaisia turvatoimia.