Laseroinnin

Laserointi on prosessi, jossa lasersäteilyä käytetään materiaalin pinnalle tai sen sisäosiin kohdennetusti muodostamaan merkki, kuva, teksti tai geometrinen muoto. Menetelmää voidaan toteuttaa pinnallisena merkkaamisena (jolloin muutokset voivat näkyä värimuutoksena, karhennuksena tai pinnan virtauksena) sekä syvämerkkaus- tai kaiverrusjsona, jossa materiaalia poistetaan. Laserointi on tyypillisesti nopea, ei-kontakti- ja automaation kannalta joustava menetelmä.

Teollisuudessa käytetään useita laser-tyyppejä riippuen materiaalista ja halutusta lopputuloksesta. Yleisimmät ovat CO2-, kuitu- (fiber) ja solid-state-laserit sekä UV- ja infrapunasädet. CO2-laserit soveltuvat usein pähkinään puulle, muoville ja joillekin lasi- ja keramiatuotteille, kun taas kuitulaserit ovat erityisen tehokkaita metallien merkkaamiseen ja kaiverrukseen. Valinta riippuu muun muassa materiaalista, vaaditusta kontrastista, merkinnan syvyydestä ja kustannuksista.

Materiaalit, joihin laserointi soveltuu, ovat laajat: metallit (esimerkiksi teräkset, alumiini), muovit, puu, lasi, keramiikka ja joitakin tekstiilejä sekä komposiitit. Merkintäteho, kontrasti ja kesto riippuvat käytetystä aallonpituudesta, tehosta, nopeudesta ja pinnan valmistelusta.

Sovelluksia ovat muun muassa sarjanumerointi ja tunnisteet elektroniikassa, pakkauksissa, autoteollisuudessa, koru- ja design-teollisuudessa sekä lääketieteellisissä laitteissa. Laserointi on pysyvä menetelmä, joka mahdollistaa tarkan signaalin ja jäljitettävyyden suurella tuotantokapasiteetilla.

Turvallisuus ja standardit: laser tarvitsee asianmukaiset suojaukset, suojalasit ja koulutuksen. Luokitukset sekä standardit, kuten EN 60825-1, ohjaavat turvallisuusvaatimuksia. Laitevalmistajat suosittelevat myös käyttöohjeiden ja laadunvarmistuksen noudattamista prosessin aikana.