Lannistaminen

Lannistaminen on prosessi tai ilmiö, jossa yksilön motivaatio, usko omiin kykyihinsä tai toimintakyky heikkenevät. Se voi ilmetä sekä ulkoisista tekijöistä että sisäisistä ajatuksista johtuen. Termiä käytetään sekä arkikielessä että psykologian, kasvatustieteen ja organisaatiotutkimuksen yhteyksissä.

Sana tulee verbistä lannistaa, joka tarkoittaa tukea tai rohkaisua vastaisen vaikutuksen aiheuttamista, mutta lannistaminen korostaa päinvastaista vaikutusta: epäonnistumisen, arvostelun tai epäoikeudenmukaisuuden kokemusta, joka heikentää luottamusta ja toimintaa. Lannistuminen voi johtua pitkäkestoisesta paineesta, epäonnistumisten ketjusta, negatiivisesta palautteesta tai aggressiivisesta ympäristökulttuurista. Se liittyy usein sosiaaliseen dynamiikkaan, voimatasapainoon ja yksilön minäkäsitykseen.

Elinkaaren eri konteksteissa lannistaminen voi ilmetä koulutuksessa, työpaikalla, urheilussa, politiikassa sekä sosiaalisessa mediassa. Esimerkkejä ovat jatkuva epäonnistumisen päällekkäisyys, systemaattinen epäoikeudenmukaisuus, epärealistiset odotukset tai nöyryyttävä palaute, joka vähentää halua yrittää uudelleen.

Vastatoimia lannistumista vastaan ovat tukevan, kannustavan ilmapiirin luominen sekä realistinen, myönteinen palaute. Tavoitteiden asettelu, pienet voitot ja sosiaalisen tuen vahvistaminen voivat lisätä motivaatiota ja toimintakykyä. Eettisesti tarkasteltuna lannistaminen voi olla haitallista ja hallinnollisesti tai kulttuurisesti ongelmallista, jos sitä käytetään manipulatiivisesti tai kontrollikeinona.