Lajivalikoima

Lajivalikoima tarkoittaa tietyn alueen eliölajien moninaisuutta sekä lajien suhteellista runsautta. Termi viittaa sekä lajien määrään (lajiston lajirikkaus) että populaatioiden jakaumaan eli siihen, miten tasaisesti lajit esiintyvät. Lajivalikoima on keskeinen osa biodiversiteettiä ja se vaikuttaa ekosysteemien toimintaan, kuten energiavirtauksiin, aineiden kiertoon ja vastustuskykyyn häiriöille.

Mittaaminen: Lajivalikoimaa kuvataan sekä lajin lukumäärällä (S) että monimuotoisuusindekseillä, esimerkiksi Shannonin indeksi H' ja Simpsonin indeksi D. Kenttätutkimuksissa lajit tunnistetaan, näytteitä kerätään ja tiedot kootaan, usein useamman havaintokerran kautta. Tuloksia voidaan kuvata lajikohtaisella jakaumalla sekä kyvyllä erotella harvinaisten ja yleisten lajien määrää. Väli- ja suuruiset havainnot sekä alueen koko vaikuttavat arvoihin.

Tekijät: Lajivalikoimaan vaikuttavat sekä luonnonolosuhteet että ihmistoiminta. Habitatin monimuotoisuus, ilmasto, maankäyttö ja veden saatavuus muovaavat lajien esiintymistä. Häiriöt kuten metsäpalot, hakkuut, kaupungistuminen sekä vieraslajit voivat muuttaa tai kaventaa lajikirjoa. Geneettinen monimuotoisuus tukee kannan sopeutumiskykyä ja koko lajin moninaisuutta.

Merkitys: Suuri ja tasainen lajivalikoima edistää ekosysteemipalveluita kuten pölyttämistä, hiilen sitomista, veden puhdistumista sekä ekosysteemin resilienssiä. Alueet, joilla lajivalikoima on heikompi, voivat olla herkempiä ympäristömuutoksille ja tautien sekä häiriöiden vaikutuksille.

Sovellukset ja haasteet: Lajivalikoimaa seurataan luonnonsuojelussa, maatalouden ja metsänhoidon suunnittelussa sekä kaupunkisuunnittelussa. Haasteita muodostavat havaintojen kattavuus, mittausmenetelmien vertailukelpoisuus sekä ajallinen ja maantieteellinen vaihtelu.

---