Laimentuminen

Laimentuminen tarkoittaa prosessia, jossa liuoksen pitoisuutta pienennetään lisäämällä liuotinta. Tämä on yleistä laboratorio- ja sovelluksissa, joissa halutaan hallita pitoisuuksia, suorittaa kalibrointia tai tulkita mittaustuloksia eri mittausalueilla. Laimentamisella voidaan myös korjata liuosten pitoisuuksia, jotka ovat liian suuria käytettäväksi analyysissä tai standardikäyrien laatimisessa.

Keskeiset käsitteet ovat C1V1 = C2V2, jossa C1 ja V1 ovat alkuperäisen liuoksen pitoisuus ja tilavuus ja C2 ja V2 lopullinen pitoisuus ja tilavuus. Laimennuskerroin DF määritellään usein V2/V1 ja kuvaa, kuinka monta kertaa pitoisuus on pienempi kuin alun perin. Esimerkiksi yksinkertainen laimennus 1:10 antaa DF:n 10, ja C2 = C1/10, jos V2 on 10 kertaa suurempi kuin V1.

Menetelmät jakautuvat yksittäisiin ja toistettuihin vaiheisiin. Yksittäinen laimennus voi olla 1 mL näytettä 9 mL liuottimeen, jolloin saavutetaan 1:10 laimennus. Serial dilution -menetelmää käytetään, kun tarvitaan suurempaa laimennusta: toistetaan useita 1:10 -vaiheita, jolloin kokonaislaimennus kasvaa moninkertaisesti. Käytännön toteutuksessa hyödynnetään tarkkoja, kalibroituja pipetteja ja voluumilaseja, ja liuottimena käytetään yleensä puhdasta vettä tai muuta soveltuvaa liuotinta. Lämpötilan vaikutus tilavuuksiin ja sekoittumisen täydellisyys voivat vaikuttaa tuloksiin, joten ne on huomioitava.

Sovellukset kattavat standardiliuosten valmistamisen, kalibrointikäyrien laadinnan, mikrobiologian annos- ja plaattikokeet sekä ympäristö- ja elintarviketutkimuksen pitoisuusarvioinnit. Laimentaminen on perusmenetelmä analyyttisessä kemiassa ja biologisessa tutkimuksessa.