Lahustuvuuskäyrä

Lahustuvuuskäyrä, suomeksi myös liukoisuuskäyrä, on graafinen esitys, joka kuvaa tietyn aineen, eli liukenevan aineen, määrää, joka voi liueta tiettyyn määrään liuotinta tietyssä lämpötilassa. Yleisimmin lahustuvuuskäyrät esittävät kiinteiden aineiden liukoisuutta nesteessä, tyypillisesti vedessä, lämpötilan funktiona. Akselilla x esitetään yleensä lämpötila ja akselilla y liukoisuus, joka ilmaistaan usein grammoina liukenevaa ainetta 100 grammaa liuotinta kohden tai moolina litraa kohden.

Useimmille kiinteille aineille liukoisuus kasvaa lämpötilan noustessa. Tämä johtuu siitä, että korkeampi lämpötila tarjoaa enemmän energiaa liukenemisprosessin edistämiseksi. On kuitenkin myös poikkeuksia. Esimerkiksi litiumkarbonaatin liukoisuus veteen vähenee lämpötilan noustessa. Kaasujen liukoisuus nesteissä käyttäytyy yleensä päinvastoin; liukoisuus vähenee lämpötilan noustessa. Paineella on myös vaikutusta kaasujen liukoisuuteen, mikä kuvataan Henryn lailla.

Lahustuvuuskäyrät ovat tärkeitä kemiassa ja muilla aloilla, kuten geologiassa ja farmasiassa. Niiden avulla voidaan ennustaa, kuinka paljon ainetta liukenee tietyssä olosuhteessa, suunnitella kiteytysprosesseja ja ymmärtää luonnossa tapahtuvia liukenemisilmiöitä. Käyrän muoto kertoo paljon liukenemisprosessin termodynamiikasta. Esimerkiksi jyrkkä nousu viittaa siihen, että liukeneminen on endoterminen prosessi, kun taas laskeva käyrä viittaa eksotermiseen prosessiin.