Laharivirtoja

Laharivirtoja ovat volkanisen toiminnan yhteydessä syntyviä nopeasti virtaavia mutavirtoja, jotka koostuvat veden kyllästämästä tulivuoren tuhkasta sekä kivimassasta ja sorasta. Ne kulkeutuvat rinteiltä alaspäin jokilaaksoihin ja alaville alueille, joissa ne voivat syrjäyttää tai tuhota ihmisten rakentamia rakenteita.

Ne syntyvät, kun tuhka kastuu vedellä ja sekoittuu veden kanssa. Tämä voi tapahtua purkauksen aikana, rankkasateiden ja lumen sulamisen seurauksena sekä silloin kun kraaterijärveen kertynyt vesi pääsee sekoittumaan tuhkaan. Laharivirrat voivat olla kuumia tai kylmiä riippuen veden määrästä ja massan lämpötilasta.

Niiden liike on yleensä nopeaa ja massiivista: ne voivat kulkea useita kymmeniä kilometrejä ja saavuttaa suuret nopeudet, jolloin ne hautaavat rakennuksia, teitä ja viljelyksiä sekä muuttavat ja tukkivat jokien suuaukkoja ja laaksojen alareunat.

Ennakoiminen ja hallinta perustuvat hazardikartoitukseen, varoitusjärjestelmiin sekä evakuointisuunnitelmiin. Sateen- ja tulivuorenseuranta sekä vesistöjen tasojen seuranta auttavat riskien hallinnassa. Rakenteelliset toimenpiteet, kuten suojakaistat, kanavat ja esteet, voivat vähentää vahinkoja.

Esimerkkejä merkittävistä laharivirroista ovat Nevado del Ruizin purkauksen jälkeen vuonna 1985 Kolumbiassa, jolloin Armero hautautui; Mount Pinatubon purkauksen jälkeen vuonna 1991 Filippiineillä; Merapin purkauksen aikana Indonesiassa 2010; sekä Mount St. Helensin purkausten yhteydessä Yhdysvalloissa.