LOIasiakirjojen

LOI-asiakirjat (kirjalliset aiesopimukset) ovat alustavia asiakirjoja, joissa osapuolet ilmaisevat aikeensa neuvotella ja mahdollisesti toteuttaa tietyn liiketoimen. Niiden tarkoitus on kartoittaa kaupankäynnin perusperiaatteet ja antaa suunnan jatkoprosessille, jolloin osapuolet voivat edetä kohti lopullisia, sitovia sopimuksia.

Yleisesti LOI-asiakirjat liittyvät yritysjärjestelyihin, sijoitus- tai lisenssisopimuksiin sekä kiinteistökauppoihin. Ne auttavat yhteisten ehtojen, aikataulujen ja vastuiden määrittämisessä sekä luovat yhteisen käsityksen sopimusmenettelyn seuraavista vaiheista. Useimmissa tapauksissa LOI on ei-sitova, ellei asiakirjassa toisin todeta. Silti tietyt osa-alueet voivat olla sitovia, esimerkiksi salassapitovelvoite, ekskluusivisuus tai kustannusten jakaminen sekä mahdolliset määräajat.

Säännöllisesti LOI sisältää ainakin: osapuolet, kohteen tai liiketoimen kuvauksen, ehdotetun rakenteen ja mahdollisen hinnan tai arvion, aikataulun sekä seuraavat vaiheet (due diligence, neuvottelut ja lopullisen sopimuksen laatiminen). Lisäksi siihen yleensä sisältyvät salassapito- ja joskus ekskluusivisuusehdot sekä määräykset sovellettavasta laista ja riitojen ratkaisusta.

LOI-asiakirjat eroavat toisinaan term sheetistä ja muistion tarkoitukseltaan ja oikeudelliselta painotukseltaan. Term sheet on usein kevyempi ja tiiviimpää taloudellisten ehtojen kirjaamista, kun taas MOU voi korostaa laajempia yhteistyön periaatteita. Suomessa LOI:lla on merkittävä rooli erityisesti yritysjärjestelyissä ja kiinteistökaupoissa, mutta sen sitovuus riippuu kunkin asiakirjan tarkasta sanamuodosta.

Laadinnassa on tärkeää määritellä selkeästi, mitkä kohdat ovat sitovia ja mitkä eivät, sekä varmistaa salassapito- ja ekskluusivisuussäännökset. On suositeltavaa käyttää asiantuntijan apua, jotta LOI palvelee neuvotteluja ilman epäselvyyksiä tai tahattomia sitoumuksia.