LEOsatelliitteja

LEO-satelliitteja (low Earth orbit) ovat maapallon lähialueella kiertäviä satelliitteja, jotka sijaitsevat noin 160–2 000 kilometrin korkeudella. Niiden kiertoaika on tyypillisesti 90–120 minuuttia. Lähikorkeudet mahdollistavat alhaisemman viiveen viestinnässä sekä korkean kuvantamiskyvyn, mutta ilmanvastus kasvaa ja elinikä on lyhyempi kuin kauempana kiertävillä satelliiteilla, mikä vaatii säännöllistä ylläpitoa ja mahdollisesti polttoaineen lisäystä.

LEO-satelliittejen suurimmat edut ovat matala viive ja kyky tarjota korkeaa kuvatarkkuutta sekä reaaliaikaista tietoa maapallon tilasta. Tämä tekee niistä keskeisiä sekä kaupallisissa viestintäpalveluissa että maapallon tarkkailu- ja tieteellisissä tehtävissä. Rajoitteisiin kuuluu tarve suurelle määrälle satelliitteja kattavuuden ja jatkuvan yhteyden varmistamiseksi, sekä kohonneet törmäys- ja avaruusjätteen riskit ja radanhallinnan sekä elinkaaren hallinnan haasteet.

Käyttötarkoitukset kattavat maapallon tarkkailun ja ympäristön seurannan (kuvat, kartoitus, ilmasto), sekä viestintäpalvelut, kuten kaupalliset satelliittikanavat ja laajakaistakonstellaatioita. Lyhyt viive mahdollistaa monia reaaliaikaisia sovelluksia.

Esimerkkejä LEO-satelliittien konstellaatioista ovat Starlink (SpaceX) ja OneWeb, joiden tavoitteena on tarjota globaalin Internet-yhteyden kattavuus. Muita esimerkkejä ovat Landsat- ja Sentinel-sarjojen maapallon tarkkailusatelliitit sekä Iridium NEXT -konstellaatio, joka tukee maailmanlaajuista telekommunikaatiota.

LEO-satelliitteja pidetään keskeisenä osana nykyistä ja tulevaa avaruusteknologiaa, tarjoten alhaisen viiveen, korkean kuvantamiskyvyn ja laajan kattavuuden, mutta vaativat laajoja konstellaatioita sekä tehokasta jätteenhallintaa ja liiketoiminnan hallintaa.

---