LCverkkoihin

LC-verkot ovat passiivisia elektronisia verkkoja, jotka muodostuvat induktoreista (induktorit) ja kondensaattoreista (kondensaattorit). Niitä käytetään taajuusvalintaan, resonanssin hyödyntämiseen ja impedanssin sovittamiseen RF-tekniikassa. LC-verkot voivat olla kytketty sarjaan tai rinnan, ja niitä käytetään sekä yksittäisinä resonanssipiireinä että osina monimutkaisemmissa suodatin- tai sovitusverkkoissa. Tunnettuja rakenteita ovat π- (pi) ja T-verkot.

Resonanssissa LC-verkko käyttäytyy erityisesti taajuuksilla, joissa induktori ja käämälä kytkettynä kapseli täyttävät nollasumua tai suurinta vastustusta. Sarja-LC-verkossa kokonaisimpedanssi on pienimmillään resonanssitaajuudella ja teoriassa nolla; parallel-LC-verkko puolestaan osoittaa suurimman ominaisimpedanssin vastapäätä resonanssitaajuutta. Yksinkertaisin ilmaisua käytetään: resonanssitaajuus f_r = 1/(2π√(LC)) Hz, missä L on induktorin henry-arvo ja C kondensaattorin farad-arvo.

Käyttökohteita ovat pääasiassa matta- ja kaistanpäät suodattimina, kaistanvalinseet sekä impedanssien sovittaminen RF-järjestelmissä. Pi- ja T-verkot tarjoavat erilaisia tapauskohtaisia ominaisuuksia, joita suunnittelussa voidaan säätää L- ja C-arvojen avulla.

Suunnittelussa on huomioitava todelliset häviöt ja toleranssit sekä parasiittiset vaikutukset, jotka voivat siirtää resonanssitaajuutta ja heikentää Q-arvoa. LC-verkot tarjoavat yksinkertaisen ja passiivisen tavan hallita taajuuksia, mutta vaativat tarkkaa komponenttivalintaa ja sovitusjärjestelyjä.