Lämpötilatunnistintyypit

Lämpötilatunnistintyypit viittaavat erilaisiin laitteisiin, joita käytetään lämpötilan mittaamiseen. Yleisimpiä tyyppejä ovat termistorit, termoparit, RTD:t (Resistance Temperature Detectors) ja infrapunatunnistimet.

Termistorit ovat puolijohdekomponentteja, joiden resistanssi muuttuu merkittävästi lämpötilan funktiona. Ne ovat yleensä erittäin herkkiä ja tarkkoja lyhyellä lämpötila-alueella, mutta voivat olla epälineaarisia. Niitä käytetään usein kodinkoneissa, lääketieteellisissä laitteissa ja autoteollisuudessa.

Termoparit koostuvat kahdesta eri metallilangasta, jotka on yhdistetty toisiinsa kahdessa pisteessä. Kun näiden liitospisteiden välillä on lämpötilaero, syntyy pieni jännite, joka on verrannollinen lämpötilaeroon. Termoparit ovat kestäviä ja soveltuvat laajalle lämpötila-alueelle, ja niitä käytetään teollisissa sovelluksissa, uuneissa ja moottoreissa.

RTD:t, kuten platinaa (Pt100), hyödyntävät metallin resistanssin lineaarista muuttumista lämpötilan kasvaessa. Ne tarjoavat hyvän tarkkuuden ja vakauden laajalla lämpötila-alueella, ja ovat suosittuja teollisissa prosesseissa ja laboratorioissa.

Infrapunatunnistimet mittaavat esineen tai pinnan lähettämää infrapunasäteilyä ilman fyysistä kontaktia. Ne ovat ihanteellisia liikkuvien kohteiden, vaikeasti saavutettavien paikkojen tai erittäin korkeiden lämpötilojen mittaamiseen. Niitä käytetään muun muassa elintarviketeollisuudessa, paperinvalmistuksessa ja ennakoivassa kunnossapidossa. Kunkin tunnistintyypin valinta riippuu sovelluksen vaatimista tarkkuudesta, lämpötila-alueesta, vasteajasta ja kustannuksista.