Lämpötilaerojen

Lämpötilaerot ovat kahden pisteen tai alueen lämpötilojen välinen ero. Käytännössä termi viittaa ΔT-arvoon, jota merkitään usein symbolilla ΔT. Yksikkö on kelvin (K) tai Celsius-asteina (°C). Koska lämpötilojen ero riippuu pelkästään eron suuruudesta, ΔT:n arvo on sama sekä kelvin- että Celsius-asteina; esimerkiksi ΔT = 25°C vastaa 25 K.

Lämpötilaerot ovat ajureita lämpösiirrolle termodynamiikassa. Lämpö siirtyy johtumalla, konvektiolla ja säteilyllä, ja siirtomäärä riippuu ΔT:stä sekä materiaalin ominaisuuksista ja ympäristöolosuhteista. Esimerkiksi suurempi ΔT yleensä lisää lämpövirtaa.

Esimerkkejä ovat rakennusten sisä- ja ulkolämpötilaerot, jotka vaikuttavat lämmitys- ja jäähdytystarpeisiin; auton jäähdytysjärjestelmän lämpötilaero vaikuttaa moottorin jäähdytykseen; elektroniikkalaitteiden jäähdytys suunnitellaan ottamalla huomioon lämpötilaerot. Lämpötilaerot ovat myös keskeisiä meteorologiassa: ilman lämpötilaeron muutokset vaikuttavat ilmavirtauksiin ja sään muodostumiseen.

Mittaus ja huomioita: ΔT mitataan kahdesta pisteestä ja ilmaisee lämpöenergiaerä; käytännössä otetaan huomioon sekä lämpövastus ympäristössä että konvektion tehokkuus. Fourierin lain mukaan lämpövirta q on suoraan verrannollinen lämpötilagradienttiin ja ΔT:een.