Lämpöpumppua

Lämpöpumppu on laite, joka siirtää lämpöä matalammasta lähteestä korkeammalle lämpötilalle käyttämällä sähköenergiaa. Sitä käytetään tyypillisesti rakennusten lämmittämiseen sekä usein myös käyttöveden tuottamiseen. Lämpöpumput voivat toimia sekä lämpönä että viilennyksen muodossa, sillä monet mallit ovat käänteisiä.

Lämpöpumput jaetaan yleisesti ilmalämpöpumppuihin (ulkoilmasta saatava lämpö) sekä maalämpöpumppuihin (maaperästä tai vesistöstä saatava lämpö). Maalämpöpumpulla on usein korkeampi ja vakaampi hyötysuhde kuin ilmalämpöpumpulla, mutta asennus on kalliimpi porauksineen ja putkitöineen. Vesilämpöpumppuja käytetään, kun rakennukseen on käytettävissä vesistö- tai pohjavesilähde.

Tehokkuutta mitataan COP:lla (lämmitysenergia jaettuna sähköenergia). SCOP kuvaa vuodenaikaista tehokkuutta. COP-arvot vaihtelevat, mutta tyypillisesti ne ovat 2,5–4,5. Suurempi COP tarkoittaa pienempiä käyttökustannuksia, ja järjestelmän hyötysuhteeseen vaikuttavat ulkolämpötila sekä järjestelmän suunnittelu.

Lämpöpumput sovitetaan usein matalalämpöiseen lattialämmitykseen tai vesikiertoisiin radiattoreihin, ja niitä voidaan täydentää varaajalla sekä mahdollisella aurinkolämmöllä. Asennus vaatii ammattilaisen suunnittelun ja tilan ulkoiselle yksikölle sekä mahdollisesti porausta tai maapiirin asentamista.

Plussat ovat pienemmät käyttökustannukset verrattuna fossiilisiin lämmitysmuotoihin ja mahdollisuus viilennykseen. Haittoja ovat korkea alkuinvestointi, riippuvuus sähkön hinnasta sekä melu ja huoltovaatimukset. Lämpöpumpun valinta ja mitoitus vaikuttavat toteutuneisiin säästöihin ja lämmityksen toimivuuteen.