Lähtöjänniteimpedanssi

Lähtöjänniteimpedanssi, englanniksi output impedance, on sähköisen komponentin tai piirin kykyä vastustaa vaihtovirtaa sen lähdöstä mitattuna. Se on siis impedanssin ja lähtöliitännän yhdistelmä. Impedanssi kuvaa kokonaisvastusta sähkövirran kululle, johon sisältyy sekä resistanssi (vastus) että reaktanssi (induktanssin ja kapasitanssin aiheuttama vastus). Lähtöjänniteimpedanssi on merkittävä tekijä, kun useampia komponentteja kytketään sarjaan.

Ihanteellisessa tilanteessa lähtöjänniteimpedanssin tulisi olla mahdollisimman pieni. Tämä johtuu siitä, että kun komponentti syöttää jännitettä kuormaan, jännitehäviö lähtöliitännässä on verrannollinen lähtöjänniteimpedanssin ja kuorman läpi kulkevan virran tuloon. Pieni lähtöjänniteimpedanssi minimoi tämän häviön, varmistaen, että mahdollisimman suuri osa lähtöjännitteestä saavuttaa kuorman.

Audiojärjestelmissä matala lähtöjänniteimpedanssi on tärkeää hyvän äänenlaadun kannalta. Se varmistaa, että vahvistin voi tehokkaasti ohjata kaiuttimia ilman merkittävää jännitehäviötä, mikä vaikuttaa kaiuttimen vasteeseen ja dynamiikkaan. Vastaavasti korkea lähtöjänniteimpedanssi voi johtaa tehohäviöön ja vääristymiin, erityisesti kun kuorma on pieni.

Eri laitteilla ja komponenteilla on erilaiset lähtöjänniteimpedanssit. Esimerkiksi vahvistimilla on tyypillisesti matala lähtöjänniteimpedanssi, kun taas jotkin anturit saattavat olla suunniteltu korkeammalla impedanssilla. Komponenttien yhteensopivuuden varmistaminen ja optimaalisen teonsiirron saavuttaminen edellyttävät lähtöjänniteimpedanssin ymmärtämistä suhteessa kuorman impedanssiin.