Lääkeaineenvaihdunnan

Lääkeaineenvaihdunta, tunnettu myös nimellä lääkkeiden metabolia, viittaa niihin kemiallisiin muutoksiin, joita elimistö tekee lääkeaineille. Tämä prosessi on olennainen osa lääkkeiden farmakokinetiikkaa, eli sitä, miten elimistö käsittelee lääkettä sen annostelun jälkeen. Lääkeaineenvaihdunnan päätarkoitus on muuttaa lääkkeet muotoon, joka on helpompi poistaa elimistöstä, usein vesiliukoisempaan muotoon.

Suurin osa lääkeaineenvaihdunnasta tapahtuu maksassa, mutta myös suolistossa, munuaisissa ja muissa kudoksissa voi esiintyä tätä toimintaa. Tärkeimpiä lääkeaineenvaihduntaan osallistuvia entsyymejä ovat sytokromi P450 (CYP) -entsyymit, jotka muodostavat suuren perheen erilaisia entsyymejä. Nämä entsyymit voivat muuttaa lääkkeitä useilla eri tavoilla, kuten hapettamalla, pelkistämällä tai hydrolysoimalla niitä.

Lääkeaineenvaihdunnan lopputuloksena voi olla lääkeaineen inaktivoituminen, eli sen tehon heikkeneminen tai häviäminen. Toisinaan lääkeaineenvaihdunta voi kuitenkin myös muuttaa lääkeaineen aktiiviseen muotoon (profylaksia) tai jopa muodostaa uusia, aktiivisia aineenvaihduntatuotteita. Lääkeaineenvaihdunnan nopeus ja tehokkuus voivat vaihdella yksilöllisesti esimerkiksi perimän, iän, sukupuolen, ruokavalion ja muiden lääkkeiden samanaikaisen käytön vuoksi. Nämä tekijät voivat vaikuttaa lääkevasteeseen ja lisätä haittavaikutusten riskiä.