Käyttövirtualisoinnilla

Käyttövirtualisointi, tunnetaan myös nimellä desktop virtualization tai client-side virtualization, on tekniikka, joka mahdollistaa käyttöjärjestelmän ja sen sovellusten suorittamisen erillisellä laitteella tai palvelimella, mutta jota käyttäjä ohjaa ja käyttää kuin se olisi asennettu hänen omalle tietokoneelleen. Tämä luo illuusion itsenäisestä tietokoneympäristöstä, vaikka todellisuudessa käyttäjän työasema on vain pääte, joka välittää komentoja ja näyttää tulosteita.

Menetelmiä käyttövirtualisoinnille on useita. Yksi yleisimmistä on palvelinpuolen virtualisointi, jossa virtuaalikoneet isännöidään keskitetyssä palvelinklusterissa. Käyttäjät muodostavat yhteyden näihin virtuaalikoneisiin etäyhteysprotokollien, kuten RDP:n (Remote Desktop Protocol) tai ICA:n (Independent Computing Architecture), avulla. Toinen muoto on työpöytävirtualisointi, jossa koko työpöytäympäristö pyörii erillisellä laitteella tai palvelimella. Tähän voi liittyä esimerkiksi virtuaalisten työpöytien tarjoaminen VDI-ratkaisujen (Virtual Desktop Infrastructure) avulla.

Käyttövirtualisointi tarjoaa merkittäviä etuja. Se parantaa tietoturvaa, koska data ja sovellukset pysyvät keskitetysti ja ovat vähemmän alttiita paikallisille uhille. Hallinnointi helpottuu, kun päivitykset ja asennukset voidaan suorittaa keskitetysti yhdelle palvelimelle tai klusteriin. Käyttäjät voivat käyttää työpöytäänsä mistä tahansa laitteesta ja sijainnista, mikä tukee liikkuvaa työtä ja etätyöskentelyä. Lisäksi se voi vähentää laitekustannuksia, kun kevyempiä ja edullisempia pääteasemia voidaan käyttää. Käyttövirtualisointi on yleistynyt yritysmaailmassa osana modernien IT-infrastruktuurien rakentamista.