Kytkentätyypit

Kytkentätyypit ovat tapoja liittää komponentteja, järjestelmiä tai verkko-osia toisiinsa. Termiä käytetään useilla aloilla, kuten sähkö- ja elektroniikkateknologiassa, tietoverkoissa sekä mekaniikassa. Kytkentätyypin valinnalla on merkitystä suorituskyvyn, luotettavuuden, huollon ja turvallisuuden kannalta, ja se riippuu sovelluksesta sekä käyttöolosuhteista.

Sähkö- ja elektroniikkakäytössä yleisiä kytkentätyyppejä ovat sarjakytkentä ja rinnakkasytkentä. Sarjakytkennässä komponentit ovat ketjutettu peräkkäin, virta on sama kaikissa ja kokonaisimpedanssi kasvaa. Rinnakkasytkentässä komponentit jakavat yhteisen napajännitteen, ja kokonaisvastus voidaan laskea sovittamalla vastaavasti. Monimutkaisissa verkoissa sovelletaan myös sarja-rinnakkaiskytkentöjä sekä kolmevaiheisia kytkentöjä, kuten tähden (Y) ja delta (Δ) kytkentä sekä niiden muunnokset.

Tietoverkoissa kytkeytyminen ilmenee verkkoarkkitehtuureina. Yleisimmät topologiat ovat pisteestä pisteeseen (point-to-point), tähtiverkko, bussiverkko, rengasverkko ja mesh-verkko. Langattomat yhteydet voivat täydentää tai korvata langallisia ratkaisuja. Kytkentätyypit vaikuttavat viestien reititykseen, viestiliikenteen luotettavuuteen ja viiveisiin.

Mekaanisissa ja liitännäissovelluksissa kytkentätyypit kuvaavat liitosmenetelmiä ja liitoskohteita. Tavallisia tapoja ovat pulttiliitokset, hitsaus, niittaus, sekä liitännät kuten pistokki- ja liitinliitännät. Kiinnitysmekanismit valitaan materiaalin, kuormituksen ja/-tai ympäristöolosuhteiden mukaan.

Käytännön valinnassa arvioidaan jännite- ja kuormitusvaatimukset, ympäristö-, luotettavuus-, huolto- ja turvallisuusvaatimukset sekä järjestelmän modulaarisuus.