niittaus

Niittaus on maanviljelysmenetelmä, jossa kasvusto leikataan satoa varten. Sitä käytetään sekä rehikasvien, kuten nurmen ja heinän, korjaamiseen että viljelykasvien, kuten ohran ja vehnän, leikkaamiseen ennen varsinaista korjuuta. Niiton tarkoituksena on kerätä biomassaa sekä mahdollistaa kasvien kuivuminen ja seuraava käsittely, kuten kuivaus, paalaus ja erottelu.

Perinteisesti niitto tehtiin käsin sirpillä tai muilla käsityökaluilla. Nykyään yleisin ratkaisu on koneellinen niitto, jossa traktoriin tai itseajettavaan koneeseen kiinnitetty niittokone leikkaa kasvuston. Leikkaamisen jälkeen sato annetaan kuivua; rehikasveille massa voidaan paalata tai kerätä paalaksi, viljalle niitto liittyy usein seuraavaan korjuuseen, jossa jyvät erotellaan.

Ajankohta riippuu sääolosuhteista ja kasvukauden vaiheesta. Oikea kosteuspitoisuus ja riittävä kuivuminen parantavat sekä laadun että satoon vaikuttavia tekijöitä sekä estävät homeen muodostumista. Liian kostea sato voi homehtua ja heikentää laatua, kun taas liian varhainen niitto voi alentaa satoa tai laadukasta satoa.

Historia ja merkitys: Niittauksella on ollut keskeinen rooli maanviljelyn mekanisoitumisessa, ja se on mahdollistanut nopeamman ja suuremman satoa sekä paremman rehuntuotannon. Nykyisin kiinnitetään yhä enemmän huomiota kestävyyteen, kuivausprosesseihin ja työvoiman tehokkuuteen niittauksen yhteydessä.