Kysyntämallit

Kysyntämallit ovat matemaattisia ja econometrisian työvälineitä, joilla kuvataan ja ennustetaan, miten kuluttajien tai markkinoiden kokonaiskysyntä määräytyy hinnan, tulon ja muiden tekijöiden perusteella. Niitä käytetään sekä ennusteisiin että politiikan ja liiketoiminnan päätösten tukemiseen: esimerkiksi hinnanmuutosten vaikutusten arviointiin, verotuksen tai tulonmuutosten simuloimiseen sekä tuotepäätösten ja markkinointistrategioiden suunnitteluun.

Mallityypit ja lähestymistavat vaihtelevat. Static- ja dynamic-mallit eroavat siitä, käsitelläänkö kysyntää ajassa vai tilastollisesti vakiintuneena pistemäisenä kuvauksena. Rakenteelliset mallit pyrkivät erottamaan todelliset taloudelliset ajurit (hinta, tulo, korvike- ja täydentävästiataan, kuluttajaprofiilit) ja antamaan taloudellisesti tulkittavia koeffisienteja, kun taas reduced-form mallit ovat joustavampia kuvaamaan havaittuja assosiaatioita ilman syiden teoreettista identifikaatiota. Tunnetuimpia kysyntämalleja ovat Almost Ideal Demand System AIDS ja sen laajennokset, kuten QUAIDS, sekä Rotterdam-malli. Diskreettivalinnan malleja (esim. logit ja multinomial logit) käytetään tuoteryhmä- tai vaihtoehtovalintojen tarkasteluun, usein pienempiin, markkinanäkymiin liittyviin kysymyksiin.

Data ja estimointi perustuvat kuluttajakulutustutkimuksiin, scanner-dataan, kotitalouksien paneelitietoihin sekä kansantalouden tilastoihin. Kysyntämallit kohtaavat endogeenisuuden ja identifioinnin haasteita, mikä vaatii asianmukaisia instrumentteja, rajoitteita ja huolellista mallivalintaa. Tärkeimmät mittarit ovat hintajoustavuus, tulonjoustuvuus sekä ristiinjoustavuudet.

Käyttökohteet kattavat politiikan arvioinnin, kilpailuanalyysin, hinnanmuutosten vaikutusten simuloinnin sekä yritysten markkinoint- ja tuotepäätösten tukemisen.