Kyrillisiä

Kyrillisiä kirjaimia tarkoitetaan kirjoitusjärjestelmiä, joita on käytetty monien Itä-Euroopan ja Kaukasuksen kielten sekä useiden entisen Neuvostoliiton alueen kielten kirjoittamiseen. Sen juuret ulottuvat 9.–10. vuosisadan Bulgarian valtakuntaan, jolloin slaavinkieliselle liturgialle kehitettiin kirjoitusjärjestelmä, joka pohjautui kreikkalaiseen perinteeseen ja otti käyttöön lisäkirjaimia äänteiden ilmaisemiseen. Nimen katsotaan viittaavan pyhiin Cyrilukseen ja Methodiusen; varhaisimmat käsikirjoitukset kertovat näiden opetusten vaikutuksesta ja bysanttilaisen kirjoitusperinteen jatkamisesta.

Käyttö ja variantit: Kyrillisiä kirjaimia käytetään laajalti Itä-Euroopan, Kaakkois-Aasian ja entisen Neuvostoliiton alueen kielissä sekä monien muiden kielten kirjoittamiseen. Esimerkkejä kielistä, joissa kyrillistä merkkistöä käytetään, ovat venäjä, ukraina, belarus, bulgarian, serbia ja makedonia, joille jokaiselle on kehittynyt oma varianttinsa sekä lisäkirjaimia äänteiden kirjoittamiseen. Kirjainvalikoima ja muoto voivat vaihdella kielittäin, ja joissakin kielissä käytetään myös erilaisia diakriitteja tai lisämerkkejä.

Historian ja nykyisen käytön kannalta kyrilliset järjestelmät ovat olleet keskeisiä kulttuuri- ja identiteetin rakennuspalikoita monissa maissa. Ne ovat sopeutuneet kunkin kielen äänteellisiin tarpeisiin, ja niiden rooli kattaa sekä liturgisen että päivittäisen kirjoittamisen.