Kylläisyydentunto

Kylläisyydentunto tarkoittaa ruokailun jälkeen koettua täyteen tulemisen ja ruokahalun vähenemisen tuntemusta. Se on osa kehon energiatasapainon säätelyä ja syntyy sekä mekaanisista että hormonaalisista signaaleista, jotka välittyvät aivorunon ja hypothalamuksen keskuksiin.

Fysiologisesti kylläisyyden taustalla ovat mahan venytys ja suoliston erittämät hormoneja sekä niiden väliset aivojen signaalit. Mahan venyminen aktivoi vagushermopäätteitä, ja suolisto vapauttaa postprandiaalisen kylläisyyden kannalta tärkeitä hormoneja kuten GLP-1, PYY, CCK ja insuliini. Ghrelin puolestaan lisää nälkää ennen ateriaa. Hypotalamuksessa arcuus-ytimen neuronit käsittelevät näitä signaaleja: NPY/AGRP-neuronit edistävät nälkää, kun taas POMC/CART-neuronit sekä leptin vaikuttavat kylläisyyden suuntaan. Leptin antaa pitkäaikaisen signaalin energiavarastoista ja toimii yhdessä muiden hormonien kanssa.

Käytännön tekijät vaikuttavat sekä aloitukseen että kestoon. Proteiini- ja kuitupitoiset ruoat sekä suurempi aterian tilavuus yleensä lisäävät ja pidentävät kylläisyyden tunnetta, kun taas energiaintensiiviset ja nopeasti nautittavat ateriat voivat vähentää sitä lyhyellä aikavälillä. Ruokailun rytmillä, nestetasapainolla, unen laadulla sekä psykologisilla tekijöillä kuten stressillä on myös merkittävä vaikutus.

Kliinisessä kontekstissa kylläisyyden säätelyn häiriöt voivat liittyä liikalihavuuteen sekä syömishäiriöihin. Bariatrinen kirurgia voi muuttaa tilavuussignaaleja ja gut-hormonaalista säätelyä parantaen kylläisyyden tunteiden säätelyä. Yksilölliset erot kylläisyyden herkkyydessä ovat yleisiä.