Kvanttiyhteydestä

Kvanttiyhteydestä, joka tunnetaan myös kvanttilinkittymisenä tai kvanttilukkiutumisena, on ilmiö kvanttimekaniikassa, jossa kaksi tai useampi hiukkanen muodostaa sellaisen sidoksen, että niiden kvanttitilat riippuvat toisistaan, riippumatta siitä, kuinka suuri etäisyys niiden välillä on. Tämä merkitsee sitä, että yhden hiukkasen ominaisuuden mittaaminen vaikuttaa välittömästi toisen hiukkasen ominaisuuteen, vaikka ne olisivat kaukana toisistaan. Einstein kutsui tätä "kammottavaksi etätoiminnaksi".

Kvanttiyhteyden ytimessä on superpositio. Ennen mittausta sidoksissa olevien hiukkasten tilat ovat yhdistelmä kaikista mahdollisista tiloista. Kun yhden hiukkasen tila mitataan, se "romahtaa" tiettyyn tilaan, ja samanaikaisesti toisen hiukkasen tila määräytyy tämän mittauksen perusteella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tiedon välittymistä valoa nopeammin, sillä mitatut tulokset ovat satunnaisia, eikä niitä voida ennustaa etukäteen. Tiedon saamiseksi tarvitaan perinteistä tiedonsiirtoa.

Kvanttiyhteydellä on potentiaalisia sovelluksia kvanttilaskennassa, kvanttisalauksessa ja kvanttiteleportaatiossa. Kvanttitietokoneet hyödyntävät yhteyttä suorittaakseen laskelmia, joihin klassiset tietokoneet eivät pysty. Kvanttisalauksessa yhteyden avulla voidaan luoda jakamattomia salausavaimia, jotka varmistavat viestinnän turvallisuuden. Kvanttiteleportaatio puolestaan mahdollistaa kvanttitilan siirtämisen paikasta toiseen ilman, että hiukkasta itseään tarvitsee fyysisesti siirtää. Vaikka kvanttiyhteyden ilmiö on kokeellisesti varmistettu, sen täysi potentiaali ja käytännön sovellukset ovat edelleen aktiivisen tutkimuksen kohteena.