Kvanttimekanismien

Kvanttimekanismien on kattotermi kvanttimekaniikassa, jolla viitataan niihin mekanismeihin ja prosesseihin, joiden kautta kvanttisysteemit toimivat ja joiden avulla mittaustulokset tulkitaan. Se kattaa sekä kokeissa havaittavia ilmiöitä että teoreettisia rakenteita, joilla kvanttimaailmaa kuvataan.

Keskeisiä kvanttimekanismien ilmiöitä ovat superpositio, jossa järjestelmä voi olla samanaikaisesti useassa tilassa ja josta seuraa interferenssikuvioita; interferenssi, tilojen yhteisvaikutuksesta johtuvat havaittavat kuvioinnit; dekoherenssi, ympäristövuorovaikutus, joka heikentää koherenssia ja johtaa klassiseen käytökseen; sekä mittaus ja tilan kollapsi, joiden yhteydessä järjestelmän tila saa määritellyn arvon. Lisäksi merkittäviä ovat entangmentti eli tilakytkeys, jolloin kahden tai useamman osan tilat ovat toisiinsa kiinteästi liittyneitä siten, että toisen tilan mittaus vaikuttaa toisen tulokseen riippumatta etäisyydestä; ja kvanttinen tunkeutuminen, jotka mahdollistaa rajojen ylittämisen ilman klassista vastausta.

Kvanttimekanismien tutkimus on keskeistä kvanttiteknologioille, kuten kvanttilaskennalle, kvantsensoroinnille ja kvanttiviestinnälle. Tutkimuksessa tarkastellaan useita tulkintoja, kuten Copenhagenin tulkintaa, monien maailmojen tulkintaa ja Bohmin mekanismia, sekä sitä, miten mittaus liittyy todellisuuden muodostumiseen. Esimerkkejä kokeista ovat kaksoisrakokoe ja Bellin kokeet, jotka osoittavat kvanttimekaniikan ilmiöitä ja tilakytkentää kokeellisesti.