Kuvakortit

Kuvakortit ovat kuvista tai valokuvista koostuvia kortteja, joita käytetään kommunikaation tukemiseen, kielen oppimiseen sekä opetukseen. Suomessa kuvakortit ovat yleisiä erityisopetuksessa ja puhetta tukevasessa terapiassa, mutta niitä hyödynnetään myös kotona sekä päiväkodeissa ja kouluissa.

Niillä voidaan tukea kommunikaatiota (AAC), sanaston omaksumista, toiminnallisia taitoja sekä sosiaalista vuorovaikutusta. Korttisarjat voivat esittää sanoja, lauseita tai tilanteita, ja niitä käytetään esimerkiksi esineiden nimeämiseen, toimintojen kuvaamiseen, paikkoihin ja tunteisiin liittyen sekä päivittäisten rutiinien harjoitteluun, kuten aamurutiineihin.

Kuvakorttien muoto ja materiaali vaihtelevat: ne voivat olla yksittäiskuvia, kuvasarjoja tai sarjoja, joissa kuviin liittyy teksti. Ne voivat olla piirustuksia tai valokuvia, laminoituja ja kestäviä, kooltaan tyypillisesti noin 5 x 7 cm tai 3 x 5 tuumaa. Suunnittelussa korostuvat selkeys, yksinkertaiset kuvat, riittävän suuret yksityiskohdat sekä kontrasti. Teksti sijaitsee usein kuvan alla tai takana.

Käyttö ja tuotanto: kuvakortteja voidaan ostaa valmiina setteinä tai valmistaa itse tulostamalla, laminoimalla ja käyttämällä magneetteja tai Velcroa. Digitaalisia sovelluksia ja verkkopalveluita sekä erikoissarjoja on saatavilla. Joissakin tapauksissa kuvakortit täydentävät symbolijärjestelmiä tai pelejä.

Kuvakortit ovat osa laajempaaAAC-käytäntöä; yksi yleisesti käytetty järjestelmä on PECS (Picture Exchange Communication System), jossa kortteja käytetään vuorovaikutuksellisen viestinnän vaihtamiseen. Käyttö vaatii opastusta ja tilannesidonnaista arviointia, jotta kortit voivat tukea tehokkaasti yksilön viestintää.