Kuumamuokkausmenetelmiä

Kuumamuokkausmenetelmiä ovat teollisia prosesseja, joissa metallia muokataan sen plastisessa lämpötilassa, eli sen ollessa huoneenlämpötilaa korkeammassa lämpötilassa. Tässä lämpötilassa metallin virtauskestävyys on alhaisempi, mikä mahdollistaa helpomman muotoilun ja suuremmat muodonmuutokset ilman halkeilua tai liiallista voimankäyttöä. Kuumamuokkauksen etuja ovat hyvä mittatarkkuus, sileä pinnanlaatu ja materiaalin mekaanisten ominaisuuksien parantuminen muokkauksen aikana tapahtuneen uudelleenkiteyttymisen ansiosta.

Yleisimpiä kuumamuokkausmenetelmiä ovat kuumavalssaus, kuumasorvaus, kuumataonta ja kuumaprässäys. Kuumavalssauksessa metallia viedään pyörivien valssien välistä sen muotoa ja kokoa muuttaen. Tätä käytetään esimerkiksi teräslevyjen ja -tankojen valmistuksessa. Kuumasorvauksessa metallia pyöritetään ja muotoillaan leikkaavalla työkalulla, soveltuen erityisesti putkien ja pyörähdysmateriaalien valmistukseen. Kuumataonnassa metallia lyödään tai puristetaan muottiin sen muotoa muuttavilla iskuilla tai paineella, ja sitä käytetään monimutkaisten kappaleiden, kuten hammaspyörien, valmistukseen. Kuumaprässäyksessä metallia puristetaan muottiin suuren paineen avulla.

Kuumamuokkauksessa käytettävät lämpötilat vaihtelevat metallilajin mukaan, mutta ovat yleensä yli puolet sulamispisteestä. Prosessin hallinta on tärkeää oikean lämpötilan, muokkaussuhteen ja jäähdytysnopeuden varmistamiseksi, jotta saavutetaan halutut ominaisuudet. Kuumamuokkauksella tuotettuja kappaleita käytetään laajalti esimerkiksi autoteollisuudessa, koneenrakennuksessa ja rakentamisessa.