Kuulontutkimukseen

Kuulontutkimukseen on suomen kielen illatiivinen muoto, joka viittaa kuulontutkimuksen prosessiin tai alaan. Sillä viitataan sekä kliinisiin tutkimuksiin että tutkimusmenetelmiin, joiden tarkoituksena on arvioida henkilön kuulon toimintaa ja löytää mahdolliset kuulo-ongelmat. Kuulontutkimukseen sisältyy sekä perus- että erikoistuneet kokeet, ja sitä käytetään sekä terveydenhuollon että tutkimusten yhteydessä.

Keskeisiä menetelmiä ovat kuulon herkkyyden mittaukset (audiometria), puheaudiometria sekä tympanometria. Lisäksi voidaan käyttää otoakustisia emissioita (OAE) sekä aivorungon kuulovaste -tutkimusta (ABR). Tutkimukset voivat olla yksilöllisiä tai osa laajempaa lapsen kehityksen tai ikääntyneiden kuulon seurantaohjelmaa. Tulokset tulkitaan kuuloalueen tilan, taustan ja mahdollisen kuuloheikkenemisen mukaan.

Suomessa kuulontutkimusta suorittavat yleisimmin audiologit sekä korva-, nenä- ja kurkkutauteihin erikoistuneet lääkärit. Tutkimukset järjestetään sekä julkisessa terveydenhuollossa että yksityisissä klinikoissa. Kuulontutkimuksen tarkoituksena on diagnosoida kuulohäiriöt, ohjata kuntoutusta (esim. kuulokojeen sovitus) sekä seurata kuulon mahdollisia muutoksia elämän eri vaiheissa.