Kunnioitus

Kunnioitus on asenne ja käytäntö, jossa tunnustetaan toisen ihmisen tai jonkin arvon, oikeuksien tai statuksen arvo. Se ilmenee sekä sisäisenä tunteena että ulkoisina tekoina, kuten kuuntelevana huomioimisena, kohteliaisuutena, toisen mielipiteen kunnioittamisena ja rajojen huomioimisena.

Sana juontaa kunnia-sanasta, ja sen verbimuoto kunnioittaa tarkoittaa kunnioittamista. Kunnioitus voi merkitä sekä arvostusta että velvoitteellista kohtelua, riippuen kontekstista. Arvostus ja kunnioitus ovat läheisiä käsitteitä, mutta kunnioitus korostaa moraalista vastavuoroisuutta ja toisen ihmisarvon tunnustamista.

Käytännössä kunnioitus ilmenee arjessa esimerkiksi perheessä, koulussa, työpaikalla ja julkisessa elämässä. Se tarkoittaa toisten itsemääräämisoikeuden kunnioittamista, lakien ja sopimusten noudattamista sekä kohteliasta vuorovaikutusta. Hyväksyttyjen rajojen kunnioittaminen, luottamuksen rakentaminen sekä kuunteleminen ja ei-keskellä keskeyttäminen ovat merkittäviä ilmentymiä kunnioituksesta.

Kunnioitus on tärkeä osa sosiaalista luottamusta ja koordinaatiota, mutta sitä ei tule ymmärtää pelkkänä alistumisena. Se vaatii tasapainoa: kunnioitus ei tarkoita kritiikin tukahduttamista, vaan toisen ihmisen arvon tunnustamista samalla, kun pidetään kiinni omista oikeuksista ja eettisistä periaatteista.

Kunnioitus liittyy läheisesti kohteliaisuuteen, arvostukseen ja itsemääräämiseen. Se jäsentää monia vuorovaikutuksen muotoja ja moraalista pohdintaa sekä yksilö- että yhteisötasolla.