Kulutuspohjainen

Kulutuspohjainen on adjektiivi, jolla viitataan siihen, että jokin päätöksenteko-, laskenta- tai rahoitusperusta perustuu kulutukseen. Termiä käytetään erityisesti talouspolitiikan ja julkisen sektorin yhteydessä, jossa painopiste on kulutettavien tavaroiden ja palveluiden kysynnän kautta syntyvissä kannattamissa tai kerättävissä varoissa.

Kulutuspohjainen verotus tarkoittaa verotusjärjestelmää, jossa veron peruste on kulutus sen sijaan, että veroa maksettaisiin tulojen tai varallisuuden perusteella. Yleisimmät kulutusverot ovat arvonlisävero ja erilaiset valmisteverot. Kulutuspohjainen verotus voi muodostaa vakaamman tulonlähteen talouden taantumissakin, mutta siihen liittyy usein kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta: kulutuksesta riippuvaiset verot voivat rasittaa matalampituloisia suhteessa enemmän, jos ei käytetä kompensaatiota tai tulonsiirtoja.

Käytännön keskusteluissa kulutuspohjaisuutta tarkastellaan sekä verotuksen että rahoitusmallien yhteydessä. Edut mainitaan usein hallinnon yksinkertaisuutena, läpinäkyvyytenä ja ostokäyttäytymisen ohjaamisen mahdollisuutena kohti ympäristöystävällisempää tai säästäväisempää kulutusta. Haittoina puolestaan esiin tuodaan regressivejä vaikutuksia, riippuvuutta talouden suhdanteista sekä mahdollisuudet veropohjan kiertämiseen tai rajat ylittävään kaupankäyntiin.

Globaalissa kontekstissa monet maat käyttävät tai harkitsevat kulutusperusteisia veroja osana kokonaisverojärjestelmää, ja keskustelussa pohditaan sen roolia tulo- ja varallisuuspohjaisten järjestelmien korvauksena tai täydentäjänä.